100LS TYÖPAJAJAKSO PÄÄTTYI

TYÖPAJOJEN TAVOITTEET

100 LS- hankkeen työpajajakson tavoitteena oli mahdollistaa taidetoimintaan osallituminen perustuen kulttuuridemokratiaan, myös laitoksissa asuville henkilöille. Tavoitteena oli kehittää ja kokeilla taidelähtöisiä vanhustyönmalleja sekä avata yhteistyötä taiteilijoiden, vanhusten sekä hoito-ja hoivalaitosten välillä. Keskeisenä tavoitteena oli vanhusten/osallistuneiden aktivointi ja sosiaalisten kontaktien lisääminen. Työpajatoiminnassa haluttiin tuoda yhteisötaide sekä taiteen soveltaminen osaksi hoito-ja hoivayhteisöjen toimintaa.

Konkreettisesti tarkoituksena  oli järjestää 12 työpajaa Pohjois-Satakunnan hoiva-ja hoitosektorilla. Työpajojen tavoitteellinen osallistujamäärä oli hankkeen nimen mukaisesti 100 henkilöä. Työpajoissa tarkoituksena oli tehdä yhteisötaiteen metodein taide- ja käsityöteoksia, joista hankkeen myöhemmässä vaiheessa installoidaan/kootaan lopulliset näyttelyyn esille asetettavat teokset. Työpajatoiminnassa tärkeässä roolissa  olisi keskusteleva ja vastaanottava ilmapiiri sekä osallistujien aktivoiminen muutenkin kuin vain taiteen toiminallisin keinoin.

TYÖPAJOJEN TULOKSIA

Työpajoja toteutettiin yhteensä 12 kappaletta. Kuusi työpajaa Kuntoutuskeskus Kankaanpään asiakkaille sekä kuusi työpajaa Pohjois-Satakunnan peruspalvelu- ja liikelaitoskuntayhtymän asiakkaille. Työpajojen yhteenlasketuksi osallistujamääräksi kertyi n. 100 henkilöä. Osallistujia Kuntoutuskeskuksen työpajoihin saatiin noin 40, PoSan osuus  kaikista asiakkaista oli noin 60 henkilöä. Eniten osallistujia oli PoSan muistikahvilalle ja Jämijärven Kielokodille järjestetyissä työpajoissa, molemmissa n. 20 henkilöä. Kuntoutuskeskus Kankaanpään työpajoista suosituin oli yhteisöllinen kokemusmaalaus, johon osallistui noin 15 maalaria.

Tässä kokeellisessa ja kehitteellisessä  vaiheessa testattiin eri sisältöisiä työpajoja, eri paikoissa järjestettäviä työpajoja sekä eri asiakas- ja ryhmäpohjalle järjestettynä.  Kaikissa yhteistä oli kuitenkin yhteisötaiteeseen pohjautuva lähestymistapa sekä sosiokulttuurinen innostaminen.

Työpajojen onnistumista on vaikea arvioida pelkästään osallistujamäärän perusteella juuri vaihtelevien sisältöjen sekä ryhmäpohjien vuoksi.  Muutamat työpajat toimivat intiimimpänä kokonaisuutena ja laadulliset arviointikriteerit nousivat määrällisiä tärkeämmiksi. Erityisesti PoSalle toteutetusssa sairaalatyöpajassa henkilökohtaiset kontaktit sekä läsnäoleminen olivat tärkeämmässä asemassa kuin toiminnallisuus ja tuotteliaisuus.

Myös palvelukeskuksissa toteutetut työpajat perustuivat hyvin pitkälti keskustelulle, tarkemmin määriteltynä  osallistuneiden kuuntelemiselle, lähinnä taiteesta ja käsitöistä, mutta myös muusta historiasta nykypäivään saakka. 

Parhaimmillaan työpajat  olivat koko yhteisön toimintaa, jossa taiteilijoiden ja vanhusten/osallistuneiden lisäksi oli aktiivisesena mukana myös hoitohenkilökuntaa. Näin työpajat koettiin osaksi arkea, eivätkä ne ainoastaan jääneet taiteilijavetoiseksi, irralliseksi toiminnaksi. Myös koko yhteisön osallistuminen toi esille toiminnan tarpeellisuuden ja tätä kautta pohdintoja taidetyöpajojen jalkauttamisesta osaksi arkea.

Henkilökunnan sitoutumisen lisäksi onnistumiseen vaikuttivat oleellisesti ryhmä ja paikka. Valmiina oleva ryhmäpohja oli huomattavasti helpompi motivoida ja saada toimimaan kun taas satunnaisesti mukaan innostetut asiakkaat.  Työpaja on kannattavampi viedä sinne missä asiakkaat ovat, tutussa ryhmässä tai tutussa ympäristössä.  Valmiin, sitoutuneen ryhmän kanssa työskentely oli tässä yhteydessä helpointa sekä myös tuloksellisinta.

Ihmisten kynnys osallistua vapaaehtoiseen toimintaan on melko korkea, tämä pätee kaikkiin; niin potilaisiin kuin henkilökuntaankin. Myös työpajojemme kohderyhmä oli suurimmaksi osaksi kykenemätön sairauden tai muun syyn  takia saapumaan oman laitoksensa ulkopuolella järjestettävään toimintaan.  

TYÖPAJOJEN PALAUTE

Työpajoista saatu palaute oli positiivista. Etenkin  vanhukset kokivat vaihtelua sekä iloa erilaisen päiväsisällön johdosta. Työpajojen suurin anti erityisesti laitoksissa asuville vanhuksille tuntui olevan yhdessä oleminen ja se, että kuunneltiin ja oltiin kiinnostuneita jokaisesta ihmisestä. Kaikkien taide-ja käsityöhistoria oli mielenkiintoista ja tärkeää  työpajasisältöä.  Moni osallistunut ei kyennyt  tuottamaan omin käsin mitään. Tärkeämmäksi näillä henkilöillä nousi katselemisen ilo. Nautintoa tuotti se kun näki jonkun toisen tekevän tuttuja kirjontapistoja tai sekoittavan mielenkiintoisia värejä kankaalle.

Ne osallistujat, jotka kykenivät itse tekemään käsin, saivat haastetta siitä, että kyseessä oli yhteisöllinen taideprojekti. Kenenkään yksilösuoritusta ei mitata erikseen, vaan jokaisen panos luo jotain uutta ja yhteistä.  Myös mielipiteitä taiteesta  vaihdettiin ja pohdittiin ikuista kysymystä; mitä taide oikein on?

Parhaimmassa tapauksessa työpajat herättivät keskustelua, mikä jatkui vielä työpajan loputtuakin. Esimerkiksi Jämijärvellä Kielokoti oli saanut uuden puheenaiheen tekstiilikollaasin harsimisen  jälkeen.  Myös näillä kriteereillä arvioituna PoSan muistikahvilalle Kankaanpään taidekoululla järjestetty naamiotyöpaja onnistui erinomaisesti. Tuttu ryhmä ja hyvin sitoutuneet työntekijät  uudessa ympäristössä ja uuden aiheen parissa auttoivat ryhmäläisiä löytämään resursseja itsestään. Toiminta oli kaikille osapuolille antoisaa ja tässä yhteydessä mietittiinkin, miten  mielekkääsi koetun tekemisen saisi jatkumaan.

Yhteenvetona työpajajakso vastasi sille asetettuihin tavoitteisiin ja tuotti iloa niin ohjaajille kuin ohjattavillekin. Työpajaprosessin aikana jokainen varmasti löysi itsestään uusia puolia ja virkistyi avaamaan silmät uusille kokemuksille. Vuodatettiin työpajoissa jopa muutamia kyyneleitäkin, mutta vain ilosta ja liikuttumisesta.  Monille osallistuneille huomioonottaminen, kiinnostuminen ja kuunteleminen yhdistettynä visuaaliseen  toimintaan, sai tunteet pintaan ja silmät kostumaan.  Tämä viestii ainoastaan toiminnan tarpeellisuudesta ja laajasta kosketuspinnasta.

Hyvin onnistuneena mutta myös hieman haikein mielin paketoidaan Sata Lämmintä Sydäntä- hankkeen työpajavaihe. Ideaalia olisi saada työpajatoiminta jatkuvammaksi ja laajemmaksi. Jatkuvuus takaisi hedelmällistä ja  motivoituneempaa yhteistyötä sekä virkeän mielen niin potilaille, taiteilijoille kuin yleisesti koko henkilökunnallekin.

Suuri kiitos vielä kaikille työpajatoimintaan osallituneille ja nähdään viimeistään tammikuussa taidenäyttelyn merkeissä!